’’Kaupunki kimmeltää kauas taakse leviävästä puistosta ja metallinen kaiku kuuluu tänne asti. Ja sen haistaa myös. Kävelen kotiin sitä suitsukkeen tuoksuista katua pitkin. Aamulla valo tulee sisälle huoneeseen viistosta ja minä ja hoivaajani kylvemme siinä. He eivät kuitenkaan viihdy täällä. Päättävät lähteä. He kieppuvat ja keinuvat reittejä pitkin, jonne vain sepelkyyhkyt varpaillaan päätyvät. Lähtevät sinne missä koti-ikävä sijaitsee ikävää kuitenkaan tuntematta. He saapuvat keimaillen sille maaperälle, josta näkee horisontin.’’
Pohdintoja maisemarakenteista ja pakenemisesta. Milla-Maija Saaren näyttelyn nimi Keltaisia ruusuja viittaa aisteihin ja tuntemuksiin näistä kotia koristavista muistajista. Makea tuoksu ja turvallinen tunne kukista, kuin ystävistä. ’’Teokset olivat minun keltaiset ruusuni matkallani Madridiin, joiden kanssa keskustelu teki oloni kodikkaaksi ja turvalliseksi turvattomassa ympäristössä. Pieniin hahmoihin, ukkeleihin, alastomiin peppupylliäisiin ympäristön lainalaisuudet eivät päde ja he voivat sirkustella ja viettää aikaa yhdessä missä lystäävät. Mistä turvallinen tila koostuu? Miten maisemarakenteet vaikuttavat siihen?’’
Milla-Maija Saari (s.1995) on tamperelainen ekologisesti aktiivinen monitaiteilija, joka on viime aikoina tarkastellut teoksissaan kontakteja, lihallisuutta ja turvantunnetta inhimillisissä ja ei-inhimillisissä kohtaamisissa. Öljypastellitöissä kirkkaat värit ovat vitaaleja ja hahmot ympäristönsä armoilla. Saari luo öljypastelliteosten lisäksi tekstiili-installaatioita kierrätysmateriaaleista sekä kombuchanahasta. Flamencotanssi vie installaatioita performatiiviseen suuntaan.
"The city glistens from the park that spreads far behind, and the metal echoes all the way here. And it smells too. I walk home along that incense-scented street. In the morning, the light enters the room from an angle, and I and my caregivers bathe in it. However, they are not comfortable here. They decide to leave. They roll and swing along routes where only crown pigeons end up on their toes. They go to where the homesickness is located without feeling the sickness. Flirtatiously they reach the ground from which you can see the horizon.''
Reflections on landscape structures and escaping. Milla-Maija Saari's exhibition Yellow Roses refers to the senses and feelings of things that decorate the home. A sweet smell and a safe feeling from flowers, like good friends. "These paintings were my yellow roses in Madrid, the conversation with them made me feel like home and safe in an unsafe environment. The legalities of the environment don't affect my small figures and their naked butts, and they can chirp and spend time together wherever they like. What is a safe space made of? How do landscape structures affect it?''
Milla-Maija Saari (born 1995) is an ecologically active multi-artist from Tampere, who has recently examined contacts, carnality and a sense of security in human and non-human encounters in her works. In oil pastel works, bright colors are vital and figures are at the mercy of their surroundings. In addition to oil pastel works, Saari creates textile installations from recycled materials and kombucha leather. Flamenco dance takes installations in a performative direction.
millamaija.saari@gmail.com
www.milla-maija.fi
@milllamaija